Lukiollamme on mahdollista päästä syksyisin mukaan vesientutkimuskurssille, jonka tarkoitus on tehdä kolmipäiväinen tutkimusretki Tornionjoen varrella ihan sen alkamispaikalle asti sekä tehdä aina joka vuosi samoilla mittauspisteillä samat mittaukset. Lähdimme reissulle torstaina ja kävimme monilla eri mittauspisteillä, mutta mieleen jäi erityisesti Abiskojoki. Kun saavuimme paikalle, jokainen otti puhelimesta kamerat esille ja alkoi ottamaan kuvia. Sinivihreän sävyistä vettä virtaava joki virtaa kanjonin läpi.

Tänä syksynä matkamme sujui melkein täydellisesti. Ensimmäisen päivän aikana suunnitelmamme muuttuivat parikin kertaa, mutta ehkä onkin parempi niin. Päivän aikana näimme paljon erilaisia mittauspisteitä, toiset hienompia kuin toiset.

Mittauspisteiden lisäksi pysähdyimme Kiirunassa. Saimme tietää Kiirunan kaupungista sekä siitä, miksi kaupunkia siirretään. Vierailimme Kiirunan kaupungintalolla, joka oli erilainen verrattuna Tornion kaupungintaloon. Ympyränmuotoinen kaupungintalo, joka oli sisustettu vaaleilla ja beigeillä sävyillä sekä oli hyvin valaistu, näytti todella modernilta.
Majoituimme Abiskossa mökeissä, jotka olivat paritalon kaltaisia. Illalla puhuimme ja nauroimme sohvalla sekä toivoimme, että vieressä majoittuvat eivät kuulisi mitään. Seuraavana päivänä meille kerrottiin, että opettajien mökin vieressä majoittuvat olivat ilmeisesti olleet hieman kovaäänisiä. Emme kuitenkaan saaneet koskaan tietää, lähtikö meistä niin kova ääni, että häiritsimme vieressä majoittuvia. 

Vesientutkimuskurssin kohokohtia
Toisena retkipäivänä vaelsimme tunturijärvelle nimeltään Rissajavre. Matka yhteen suuntaan oli noin kuusi kilometriä. Matka tunturijärvelle tuntui raskaalta, mutta monen tauon jälkeen pääsimme vihdoin perille. Vaikka välillä teki mieli soittaa helikopteri viemään perille, olivat maisemat kävelemisen arvoiset. Perillä saimme levähtää ja syödä eväitä, jotta jaksoimme takaisin. Paluumatka oli helpompi, ja siitä selvisimme ilman yhtäkään taukoa.

Tärkeintähän tällä matkalla oli veden tutkiminen mittauksin. Jotkut ryhmät saivat jäsenen Haaparannalta, koska matka on Haaparannan lukion ja Tornion yhteislyseon lukion yhteinen. Vaikka ruotsin kielen opiskelu on sujunut minulta aina todella hyvin, en saanut sanottua muuta kokonaista lausetta ruotsiksi kuin “vi behöver vatten”. Muuten puhuin englantia ja ruotsia sekaisin samassa lauseessa, koska en tiennyt kaikkia sanoja vain jommallakummalla kielellä. Eikä englannin kielen lausuminenkaan ole vahvuuksiani, joten siinä sitten sai toistaa joitakin sanoja monesti uudestaan. Nauroimme monet kerrat, kun emme kunnolla saaneet kerrottua ajatuksiamme toisillemme.

Osa vesientutkimuskurssille osallistumista on, että matkan jälkeen täytyy tehdä kaksikielinen raportti. Meidän ryhmässämme oli haaparantalainen, eikä hän oikein osannut suomea. En itse kovinkaan hyvin ymmärrä tai puhu englantia. Vaikka kolmas ryhmämme jäsen ymmärsi ja puhui minua paremmin, raportin tekeminen oli vaikeaa, koska meillä ei kunnolla ollut yhteistä kieltä. Onneksi apunamme raportin tekemisessä oli Google-kääntäjä. Ruotsinkieliset osuudet raporttiin sai ainakin tehtyä hyvin, mutta raporttiin kirjoitettavista tuloksista puhuminen tuotti hankaluuksia. Tutkimisen lisäksi tärkeää oli myös pitää hauskaa ja saada uusia kokemuksia sekä muistoja. En ennen ole käynyt Ruotsissa Haaparantaa kauempana, joten pääsin käymään paikoissa, joissa en ole ennen käynyt. 

Julkaistu: 15.11.2023
Teksti ja kuvat: Nella Lahto