Vanhojen päivää vietetään perinteisesti penkkaripäivän jälkeen. Vanhimmat tiedot vanhojenpäivän vietosta ovat 1930-luvulta. Vanhojenpäivän muodot ovat vaihdelleet vuosikymmenten kuluessa. Vanhojenpäivä yleistyi 1950-luvulla, kun opettajien suhtautuminen päivään muuttui myönteisemmäksi ja kannustavammaksi. Lehdistössä oli kuvareportaaseja päivän vietosta.
1950-60-luvuilla vanhojenpäivänä pukeuduttiin vinteiltä löytyviin vanhoihin vaatteisiin. Varakkaat vanhat saattoivat vuokrata pukunsa teattereista. Pukuja oli monenlaisia. Kampaukset ja vähät ehostukset olivat kotitekoisia. Vanhojenpäivän tanssit levisivät pukeutumista hitaammin. Vielä 1970-luvulla oli tanssittomia vanhojenpäiviä. Monet vanhojenpäivään nykyään kiinteästi kuuluvat tanssit ovat 1800-1900-lukujen vaihteen muotitansseja ja -sävelmiä.
Tanssit olivat 1980-luvulle asti koulun sisäinen juhla, joka vaikutti vain vähän koulun arkeen. Vanhojen illanvietot olivat 1950-60-luvuilla satunnaisia ja pienimuotoisia. 1960-luvun lopulla vanhojenpäivä menetti suosiotaan, mutta tanssien suosio elpyi 1970-luvun lopulla. Vanhojenpäivä sai uusia piirteitä. Pukuihin, kampauksiin ja meikkiin alettiin sijoittaa enemmän rahaa. Vanhemmat kutsuttiin katsomaan tansseja.
Vanhojenpäivä on 1990-luvulta alkaen muistuttanut yhä enemmän amerikkalaislukioiden prameita prom-päätöstanssiaisia. Pukeutuminen on vaihtunut tytöillä iltapukueleganssiin. Pojat pukeutuvat tummaan pukuun tai frakkiin. Nykyisin vanhojenpäivän ohjelmaan on tullut vanhojen omalla vapaa-ajallaan viettämät vanhojenjatkot.
Tänä vuonna lukiomme vanhat tanssivat eri kouluilla, Rajalla-kauppakeskuksessa ja kahteen kertaan urheiluhallilla. Vanhat saivat elää ikimuistoisia hetkiä tanssiparketilla,
Lue myös seuraava artikkeli vanhojen tanssien historiasta. Linkki