Vanhojen tanssien loistoa

Penkkareita seuraavana päivänä on vanhojen vuoro juhlia tanssien merkeissä.  Vanhojentanssiperinne syntyi Suomessa 1930-luvulla ja yleistyi 1950–60-luvulta lähtien. Nykyisin vanhat pukeutuvat upeisiin tanssipukuihin. Vanhojen päivä on täynnä glamouria. Muutama vuosikymmen sitten pukeutumiskoodi oli erilainen. Silloin pukeuduttiin vanhahtaviin pukuihin. Tämä pukeutumiskoodi oli taloudellisesti huomattavasti halvempaa nykymenoon verrattuna.

Vanhojentansseissa esitettäviä tansseja on useita, ja ne vaihtelevat vuosittain. Perinteisesti valikoimaan kuuluu vanhoja salonkitansseja, 1900-luvun vaihteen muotitansseja sekä 1920- ja 1930-luvun tansseja. Vanhojen tanssiosuus päättyy nykyisin vanhojen suunnittelemaan omaan tanssiin.  Se yleensä poikkeaa tanssiaisten muusta linjasta sekä koreografian että musiikkivalinnan osalta. Omat tanssit ovat tavanomaisesti olleet kollaaseja uusista ja vanhoista pop-musiikin kappaleista.

Vanhojen päivä on osallistujilleen fyysinen ponnistus. Tänäkin vuonna lukiomme vanhat esiintyivät yleisölle neljästi. Ensimmäinen esitys oli peruskouluilla (Kokkokangas tai Raumo). Toista kertaa vanhat kävivät näyttämässä tanssitaitojaan Rajalla- kauppakeskuksessa, jonne oli kokoontunut suuri joukko ihailemaan vanhojen tanssia. Kauppakeskuksessa tanssittiin toista kertaa.

Kaksi viimeistä tanssiesitystä oli Putaan urheiluhallilla. Päivällä tanssittiin etupäässä kouluväelle ja illalla laajemmalle yleisölle. Halli oli molemmilla kerroilla tupaten täynnä. Vanhat selvisivät urakastaan hienosti ilman suurempia sattumuksia.